Category: Tutkimustietoa

De Luca et al. (2014). Metabolic and Genetic Screening of Electromagnetic Hypersensitive Subjects as a Feasible Tool for Diagnostics and Intervention. Mediators of Inflammation, Volume 2014 (2014), Article ID 924184.

Kansainvälinen tutkimusryhmä toteutti Italiassa kliinisen tutkimuksen sähköherkillä (De Luca et al. 2014). Tutkijat kertovat hypoteesinaan muun muassa, että ympäristöherkkyyksien taustalla saattaa olla elimistön heikentynyt kyky poistaa kehosta fyysis-kemiallisia stressitekijöitä.

Tutkimus toteutettiin kolmen ryhmän avulla. Ensimmäisessä oli 153 italialaista sähköherkkää, joista suurimmalla osalla esiintyi myös kemikaaliherkkyys. Ryhmän ikäjakauma oli 16-75 vuotta. Toinen ryhmä koostui kemikaaliherkistä, joilla ei ollut sähköherkkyysoireita, ja kolmas oli terveiden kontrolliryhmä. Kaikki ryhmät olivat rakenteeltaan samankaltaisia. Tutkimukseen osallistuneet olivat kuusi viikkoa syömättä lääkkeitä tai lisäravinteita, ja tupakoivien osuudet kaikissa ryhmissä olivat samankaltaiset.

Tutkittavilta otettiin laaja verenkuva, josta määritettiin muun muassa erilaisten entsyymien toimintaan liittyviä tekijöitä. Lisäksi tutkittiin veren punasolujen solukalvon fosfolipidien rasvahappokoostumusta ja tehtiin lääkeaineenvaihduntaan sekä tulehduksiin vaikuttavien geenien genotyyppianalyysi. Näistä tiedoista koostettiin tilastollinen analyysi, jonka tulosten pohjalta voitiin vetää johtopäätöksiä sähköherkkien ja kemikaaliherkkien terveyteen liittyvistä yhteneväisyyksistä ja eroista sekä verrata sähköherkkiä terveeseen kontrolliryhmään.

Tutkimuksessa löytyi yhteneväisyyksiä kemikaali- ja sähköherkkien verenkuvista, ja (monimutkaiset) tulokset liittyivät muun muassa erilaisten entsyymien toimintaan sekä koentsyymi Q10:een ja e-vitamiiniin. Suurimmat erot sähkö- ja kemikaaliherkkien verenkuvissa liittyivät punasolujen katalaasientsyymiin, jonka aktiivisuus oli sähköherkillä hieman heikentynyt, mutta selvästi parempi kuin kemikaaliherkillä. Lisäksi vain sähköherkillä todettiin hapettuneen koentsyymi Q10:n ja koentsyymi Q10:n kokonaismäärän suhde tilastollisesti merkittäväksi, sillä heillä hapettunutta koentsyymi Q10:tä oli merkittävän paljon. Koentsyymi Q10 on tärkeä muun muassa ihon suojaamisessa ympäristön fyysisiä ja kemiallisia stressitekijöitä vastaan.

Toinen merkittävä ero sähkö- ja kemikaaliherkkien välillä oli punasolujen solukalvon omega-6 ja omega-3 -suhde, joka osoittautui kemikaaliherkillä kohonneeksi omega-6:den osalta. Sen sijaan sähköherkkien tulokset olivat lähes yhteneväisiä kontrolliryhmän kanssa.

Kolmas merkittävä tulos liittyi genotyyppianalyysiin. Siinä todettiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, ja tämä voi ennustaa sähköherkkyyden kehittymisen 9,7-kertaista riskiä terveeseen kontrolliryhmään verrattuna.

Tutkijat kirjoittavat, että vaikka on liian aikaista sanoa mitään varmaa sähköherkkyyden diagnostiikasta, tämä tutkimus voi kuitenkin osaltaan valottaa ympäristöherkkyyksien monimutkaista rakennetta.

Ruotsissa Västerbottenissa tehtyyn kyselytutkimukseen vastasi 3406 henkilöä. Vastaajista jopa 22% oli herkistynyt kemikaaleille, sairaille taloille, sähkömagneettisille kentille, tai olivat ääniherkkiä. Koska herkkyyksien päällekkäisyys oli tutkimuksen mukaan suuri, voidaan olettaa, että ympäristöherkkyyksien syntymekanismeilla saattaa myös olla samankaltaisuutta. Esimerkiksi sähköherkistä reagoi vain sähkölle 42%, sähkömagneettisten kenttien lisäksi myös kemikaaleille 33%, myös sairaille taloille 29%, ja kaikille kolmelle jopa 17%.

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S143846391300117X

Tutkimuksen kohde:

Käsitteenä sähköherkkyyden olemus on vielä uusi ja laajasti kiistanalainen aihe lääketieteen piirissä. Emme kuitenkaan voi kieltää sitä, että kohtaamme enenevässä määrin potilaita, jotka saavat oireita kännyköiden, tukiasemamastojen, tietokoneiden ja kännyköiden läheisyydessä.

Menetelmä:

Testasimme ja hoidimme 22 sähköherkkää potilasta vakiomenetelmillä. Hius- ja virtsanäytteistä mitattiin välttämättömät hivenaineet (Mg, Se, Zn jne) ja raskasmetallit(Hg, Cd, Pb jne). Verestä mitattiin perinnölliset detox-entsyymit kuten Glutation S-transferaasit M1 ja T1 sekä N-Asetyltransferaasi. Verestä tutkittiin vielä MELISSA-testillä yliherkkyydet raskasmetalleille. EEG ja aivojen kartoitus suoritettiin perustasolla ja pitämällä kännykkää korvalla puhumatta. Verenpaine ja pulssi mitattiin 5 min välein automaattisella mittarilla. Koetut oireet merkittiin muistiin kyselyn perusteella.

Tulokset:

Hivenaineiden puutoksia  oli 81,8%:lla ja raskasmetallikuormituksia 85,4%:lla hiusanalyyseistä. EEG:n, EKG:n ja verenpaineen muutokset todistavat vaikutuksista kännykkäsäteilylle altistuksen aikana ja sen jälkeen.

Johtopäätökset:

Tämä tutkimus antaa todisteita siitä, että sähköherkillä potilailla on puutoksia välttämättömistä hivenaineista ja kuormitusta raskasmetalleista, geneettistä polymorfismia ja yliherkkyyttä raskasmetalleille. EEG/aivokartoitus osoittivat, että aivot reagoivat nopeasti paradoksaalisella tavalla ja verenkiertojärjestelmän mittaussuureet muuttuivat (pulssi, rytmi ja verenpaine) pitkittyen ajan suhteen. Kysely osoitti, että koetut oireet alkoivat altistuksen aikana ja jatkuivat altistuksen lopettamisen jälkeen.

Kirjeenvaihto-osoite: Griesz-Brisson M.: 100 Harley Street, United Kingdom

Objective:

The entity of electrosensitivity is still a new and a widely controversial topic in medicine. However, we cannot deny that we are increasingly confronted by patients with a variety of symptoms in the presence of cellphone transmitter masts, computers, cellphones and the like.

Method:

22 electrosensitive patients were tested and treated in a standardised way. The results were audited. Hair and urine was tested for essential elements (Mg, Se, Zn etc) and toxic heavy metals (Hg, Cd, Pb, etc.), blood was tested for genetic detoxification enzymes (Glutathion S-Transferase M1 and T1 und N-Acethyltransferase), blood was tested in the MELISA Test for hypersensitivity to heavy metals, EEG and brain mapping was performed as a baseline and in the presence of a cellphone held to the ear (but not talking), blood pressure and pulse were measured every 5 minutes with an automated blood pressure machine. Subjective symptoms were recorded in a questionnaire.

Results:

There was a deficit in essential elements in 81.8% and an overload of toxic elements in 86.4% in the hair, genetic polymorphysm for GST T1 in 27.3%, GST M1 in 68.0%, GST T1 and M1 in 23% and NAT in 40.9%, hypersensitivity to heavy metals Ni59.1%, Au23.1%, Hg15.4%, Pd7.7%, Ag7.7%, Mo7.7%. There was evidence of EEG, ECG and blood pressure changes during and after exposure to electromagnetic fields induced by a mobile phone.

Conclusion:

The audit provided evidence that in electrosensitive patients there is a deficiency in essential elements and an overload in toxic
elements, genetic polymorphysms and hypersensitivities against heavy metals. The EEG/brain mapping showed that the brain reacts promptly in a paradoxical way and the cardio-vascular parameter changes (heart rate and rhythm, and blood pressure) were protracted in time. The questionnaire showed that the subjective symptoms started during exposure and continued after exposure stop.

Griesz-Brisson M
Neuroepidemiology 2013 41:3-4 (275)

http://www.karger.com/Article/Pdf/356326 (see page 275)

Correspondence Address: Griesz-Brisson M.: 100 Harley Street, United Kingdom.

Monissa aiemmissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että myös eläimet reagoivat ionisoimattomalle sähkömagneettiselle säteilylle. Tässä julkaisussa tutkittiin nautoja. Radiotaajuisen säteilyn nähtiin vaikuttavan muun muassa entsyymiaineenvaihduntaan ja eläinten käyttäytymiseen. Vaikutukset olivat yksilöllisiä, jotkut yksilöt reagoivat enemmän kuin toiset.

https://docs.google.com/viewer?url=http%3A%2F%2Fwww.biomedcentral.com%2Fcontent%2Fpdf%2F1746-6148-10-136.pdf

OEM-tiedelehti julkaisi CERENAT-ranskalaistutkimuksen, joka vahvistaa käsitystä matkapuhelimen käyttöön liittyvästä aivokasvainriskistä. Keskimäärin 15 tuntia (tai enemmän) kännykän käyttöä kuukaudessa, eli vähimmillään 30 minuuttia päivässä, kasvattaa pahanlaatuisen aivokasvaimen gliooman riskiä nelinkertaiseksi.

Tutkimus käsitti 447 vuosina 2004 – 2006 aivokasvaimeen sairastunutta ja 892 kontrolliryhmään kuuluvaa tervettä henkilöä 16 ikävuodesta alkaen. Pahanlaatuiseen glioomaan sairastuneet olivat käyttäneet matkapuhelinta terveitä verrokkeja enemmän. Riskien osalta nähtiin selvä annosvaste-suhde: Lisääntyneen matkapuhelimen käytön todettiin vastaavasti kasvattavan aivokasvainriskiä.

http://oem.bmj.com/content/early/2014/05/09/oemed-2013-101754

Brittiläisen Exesterin yliopiston tutkimusryhmä havaitsi, että taskussa olevalla kännykällä voi olla merkittävä vaikutus sperman laatuun. Tutkijoiden mukaan kännykkä voi altistaa miehen siittiöt sähkömagneettiselle säteilylle, joka voi heikentää mahdollisuutta saada jälkikasvua.

Brittitutkijat havaitsivat, että kännykkäsäteily heikensi sperman laatua ja siittiöiden liikkuvuutta 8 prosentilla.

Tämä meta-analyysi koostuu kymmenestä julkaistusta tutkimuksesta, joihin osallistui kaiken kaikkiaan noin 1 500 miestä.

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160412014001354

Kaikkiaan 113 vertaisarvioitua käsittävässä systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn (10 MHz–3,6 GHz) vaikutusta luontokappaleisiin, kuten lintuihin, muihin selkärankaisiin, mehiläisiin ja kasveihin. Suurimmassa osassa eli 65 prosentissa tutkimuksista havaittiin, että radiotaajuisilla sähkömagneettisilla kentillä on vaikutuksia. Nämä olivat lähes poikkeuksetta kielteisiä, esimerkiksi hedelmällisyyttä vähentäviä ja kuolleisuutta lisääviä. Tutkimukset, joissa havaittiin haittoja, olivat yleensä pidempikestoisia ja niissä oli tarkasteltu matkapuhelinten käyttämiä taajuuksia. Haittoja havaittiin niin korkeilla kuin matalillakin säteilytasoilla. Tutkijat totesivat, että matalilla säteilytasoilla havaitut radiotaajuisen säteilyn vaikutukset ovat verrattavissa todellisiin luonnonolosuhteisiin.

Cucurachi S, et al. A review of the ecological effects of radiofrequency electromagnetic fields (RF-EMF). Environ Int. 2013 Jan;51:116-40.

http://bit.ly/WUL4kJ

Ruotsalaisen syöpälääkärin Lennart Hardellin ja tutkija Michael Carlbergin tutkimuksessa tarkasteltiin langatonta puhelinta ja/tai matkapuhelinta käyttäneiden potilaiden ennustetta sen jälkeen, kun heiltä oli diagnosoitu gliooma, joka on aivokasvaintyyppi. Tutkimuksessa havaittiin, että matkapuhelimen ja/tai langattoman puhelimen pitkään jatkunut ja runsas käyttö on yhteydessä glioomaa sairastavien heikompaan todennäköisyyteen pysyä hengissä. Yli 10 vuotta kestänyt näiden puhelinten käyttö yhdistyi 20 prosenttia heikompaan selviytymiseen ja yli 2000 tunnin ylittävä puhelumäärä 30 prosenttia pienempään mahdollisuuteen selviytyä hengissä. Tutkimusta kommentoi Hardell kirjoituksessaan ‘Ny studie från Hardell-gruppen visar försämrad överlevnad för patienter med gliom (elakartad hjärntumör) som använder trådlös telefon’.

http://lennarthardell.wordpress.com/2012/10/25/ny-studie-fran-hardell-gruppen-visar-forsamrad-overlevnad-for-patienter-med-gliom-elakartad-hjarntumor-som-anvander-tradlos-telefon/

Hardell L, Carlberg M. Use of mobile and cordless phones and survival of patients with glioma. Neuroepidemiology. 2013;40(2):101-8.

http://www.karger.com/Article/Pdf/341905

Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutusta Wi-Fi/WLAN-modeemien käyttämällä 2450 MHz mikroaaltosäteilyllä on muistiin. Koe-eläimet altistettiin päivittäin kolmen tunnin ajan tehotiheydeltään 1 mW/cm2 vahvuiselle pulssimaiselle säteilylle 30 päivän ajan. Tuloksena havaittiin, että säteilyn raja-arvot selvästi alittava altistuminen mikroaalloille aiheutti vähentynyttä glukoosinottoa hippokampuksessa, mihin insuliinilla ei ollut vaikutusta. Glukoosinoton väheneminen johti edelleen aivojen tästä osa-alueesta riippuvaiseen oppimiskyvyn ja paikkamuistin heikentymiseen.

Lu Y, et al. Glucose administration attenuates spatial memory deficits induced by chronic low-power-density microwave exposure. Physiol Behav. 2012 Jul 16;106(5):631-7.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22564535

 

Koe-eläimillä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin mikroaaltosäteilyn vaikutusta niiden sarveiskalvoon. Rottia altistettiin tehotiheydeltään matalalle 2450 MHz taajuiselle mikroaaltosäteilylle, jota esimerkiksi WLAN-modeemit levittävät ympäristöönsä. Säteilyn voimakkuus oli keskimäärin 11.96 V/m ja se vastasi SAR-arvoa 0.25 W/kg. Säteilytaso oli sellainen, jonka kohteeksi ihmiset joutuvat tavallisessa elämässä. Koe-eläimet altistuivat säteilylle 2 tuntia päivittäin 21 päivän ajan. Tulosten mukaan säteily saattaa vahingoittaa sarveiskalvoa.

Akar A, et al. Effects of low level electromagnetic field exposure at 2.45 GHz on rat cornea. Int J Radiat Biol. 2013 Jan 4.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/23206266