Author: admin

  • Kännykät ja tabletit yleistyvät – entä vaikutukset terveyteen ja luontoon?

    Kahden vuosikymmenen aikana langaton teknologia – kännykät, läppärit ja tabletit – ovat merkittävästi lisääntyneet ympäristössämme. Globaaleissa mittasuhteissa vastaavaa muutosta ei ole aiemmin tapahtunut. Entä terveys- ja ympäristöriskit, mitä sanoo niistä tiede? Ruotsalaisprofessori Leif Salford kommentoi jo 2005: ”Kyseessä on kaikkien aikojen suurin ihmisillä tehtävä tieteellinen koe.” Koelaboratoriossa ovat myös kasvit ja eläimet.

    Monet tieteelliset tutkimukset osoittavat, että uudella teknologialla on vaikutuksia sekä ihmisen terveyteen että kasveihin ja eläimiin. Puhutaan heikoista biologisista vasteista, jotka toisaalta vielä kielletään, koska niin sanottu lämpöoppi on virallisemmin hyväksytty. Lämpöopilla tarkoitetaan, että kudoksen lämpenemisen lisäksi ei olisi löydetty muita todistettuja vaikutuksia. Tiedeyhteisö on kuitenkin jakaantunut kysymyksen edessä ja lämpöoppi aletaan enenevästi nähdä epätieteellisenä.

    Kännykkäteknologialla on nähty vaikutuksia muun muassa hedelmällisyyteen ja lisääntymisterveyteen, hermostoon, oppimiseen, uneen, muistiin ja epidemiologista näyttöä alkaa olla myös aivosyöpäriskistä suurkuluttajilla. Suurkuluttajalla tarkoitetaan pitkiä puheluita päivittäin (ilman handsfree-laitetta) puhuvia henkilöitä.

    Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC on 2011 tunnustanut biologiset vaikutukset luokitellessaan matkapuhelinsäteilyn ”mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle” kategoriaan 2 B. Samassa luokassa ovat hitsauspöly, pakokaasut, monet haitalliset kemikaalit, DDT ja kahvi. Teollisuus on usein laimentaakseen WHO-luokituksen merkitystä viitannut siihen, että kahvi ja kännykkä ovat samassa kategoriassa. Mahtavatko teollisuuden lobbarit tietää, että kahvi aiheuttaa joidenkin tutkimusten mukaan virtsarakon syöpää, mutta toisaalta ehkäisee paksusuolen syöpää? Aivan vaaraton kahvi siis ei ole!

    Vuoden 2011 jälkeen matkapuhelimien terveysvaikutuksista on saatu uutta näyttöä, joka joidenkin asiantuntijoiden mukaan antaisi aihetta tiukentaa WHO-luokitusta kategoriaan ”todennäköisesti karsinogeeninen ihmiselle”.

    Tutkimus on pitkälti keskittynyt syöpään, mutta on muitakin mielenkiintoa herättäviä kokeita. Nuoret ovat uteliaita uuden teknologian vaikutuksista terveyteen ja ympäristöön.

    Koulutytöt Tanskassa huolestuivat omista oireistaan, joita ilmeni kännykkää käytettäessä ja päättivät selvittää asiaa. Koulussa ei ollut kuitenkaan mahdollisuutta tutkia kännykkäsäteilyä, joten tytöt selvittivät krassinsiementen reagointia WLAN-reitittimelle. Myös WLAN-reititin toimii mikroaalloilla. Tytöt asettivat krassinsiemeniä 12 tarjottimelle, joista kuusi vietiin samaan tilaan, jossa toimi WLAN-reititin. Toiset kuusi tarjotinta puolestaan olivat huoneessa, jossa ei ollut langatonta reititintä. Kaikki siemenet saivat saman määrän valoa, lämpöä ja vettä.

    Koe valmistui ja siemenlautasista otetut kuvat puhuvat karua kieltään. WLAN-säteilylle altistetut krassinsiemenet olivat kuivuneita tai kuolleita, mutta altistamattomat kukoistivat. Tutkimus herätti laajaa huomiota jopa tiedeyhteisössä. Moni epäili, että altistuneet siemenet olivat kuivuneet johtuen WLAN-reitittimen tuottamasta lämpösäteilystä. Mikäli tämä osittain olisi tottakin, se ei kuitenkaan selitä seuraavia eläinkokeissa saatuja tuloksia.

    WLAN-säteilyn on todettu Atasoyn rottakokeissa aiheuttavan DNA-muutoksia. DNA-vaurioista kertovien aineiden määrät olivat rotilla lisääntyneet ja elimistön itsensä muodostamien antioksidanttien katalaasin ja glutationin tasot olivat laskeneet. Ihmisillä tehdyissä tutkimuksissa on puolestaan todistettu DNA-muutoksia spermassa, sekä altistetulla ryhmällä alentunut siittiöiden liikkuvuus altistamattomaan verrattuna. Vaikutuksia aivojen sähköiseen aktiivisuuteen, oppimiseen ja lähimuistiin on myös havaittu.

    Kasveilla todetuista langattoman teknologian vaikutuksista mielenkiintoisimpia ovat tomaatintaimilla tehdyt altistuskokeet. Professori Gerar Ledoigt työtovereineen altisti tomaatintaimia kymmenen minuutin ajan kenttävoimakkuudelle 5 V/m. Jo joitakin minuutteja sen jälkeen, kun taimien altistus GSM-signaaleille alkoi, oli havaittavissa kasvien stressiperäisten yhdisteiden lisääntymistä. Lisäksi solujen energia-aineenvaihdunnan kannalta tärkeissä ATP-molekyyleissä nähtiin muutoksia. ATP-tasot laskivat 27 prosenttia lähtötasosta, kun altistusta oli tapahtunut 30 minuuttia 900 MHz:n taajuudella.

    Intialaistutkija Sharma osoitti, että kännykkäsäteily voi saada aikaan muutoksia myös siementen kasvussa ja itämisessä. Sharma altisti mungopavun ituja matkapuhelintaajuuksilla 400 MHz ja 900 MHz. Tutkijaryhmä tarkasteli papujen itämistä, varhaista kasvua, proteiinien ja hiilihydraattien pitoisuuksia sekä joidenkin entsyymien toimintaa. Altistettujen mungopapujen taimien pituus ja kuivapaino vähenivät merkittävästi 30 minuutin, tunnin, kahden tunnin ja neljän tunnin altistusjakson jälkeen. Altistusaika, taajuus ja modulaatio tuottivat kukin yksilöllisiä vaikutuksia pavuissa. Lisäksi altistus vähensi kasvien hiilihydraattipitoisuuksia ja kohotti solua stressiltä suojaavien yhdisteiden määrää.

    Kasvien lisäksi langattomien verkkojen tuottama mikroaaltosäteily vaikuttaa eläimiin. Alfonso Balmori on espanjalaistutkija, joka huolestui, kun sammakot alkoivat kadota useilla alueilla Espanjassa. Hän alkoi selvittää, oliko matkapuhelinmastojen säteilyllä osuutta asiaan.

    Balmori teki kokeen, jossa hän asetti kaksi sammakonpoikasia sisältävää laatikkoa viidennen kerroksen parvekkeelle, 140 metrin päähän kahdeksankerroksista rakennusta, jonka katolla oli neljä matkapuhelintukiasemaa. Kummassakin laatikossa oli 70 sammakonpoikasta. Laatikot erosivat toisistaan siinä, että toinen oli suojattu matkapuhelinsäteilyä vaimentavalla materiaalilla, toinen laatikko oli suojaamaton. Muilta osin sammakoiden elinolosuhteet olivat samanlaiset. Sammakot altistuivat kahden kuukauden ajan noin 1100 – 250 kertaa Suomen sallittuja raja-arvoja alhaisemmille säteilytasoille.

    Lopputuloksena nähtiin, että altistetuilla sammakoilla ilmeni selkeitä koordinaatiovaikeuksia ja niiden kasvu oli epänormaalia. Osasta poikasia tuli poikkeuksellisen suurikokoisia, kun taas osa jäi kooltaan tavanomaista pienemmiksi. Altistetut liikkuivat vähemmän kuin altistamattomat ja niiden reaktiokyky oli huomattavasti heikompi ulkoisiin ärsykkeisiin. Monet uivat ympyrää, eivätkä kiinnostuneet tarjolla olevasta ravinnosta. 90 prosenttia atistetuista sammakoista kuoli, kun taas altistamattomista vain 4 prosenttia. Toisin kuin altistetut lajitoverinsa, altistamattomat poikaset käyttäytyivät normaalisti ja reagoivat nopeasti ulkoisiin ärsykkeisiin. Ne liikkuivat hallitusti ja kiinnostuivat niille tarjotusta ruuasta.

    Eläinkokeet eivät välttämättä kerro altistuksen vaikutuksesta ihmisiin, mutta ne osoittavat, että kyse ei voi olla pelkästään psykosomaattisesta reagointimallista, jota jotkut tahot ihmisen kohdalla suosivat. Tilanne riskien tunnustamisen osalta jatkuu edelleen epäselvänä, koska monen tutkijan mielipiteiden taustalla vaikuttavat omat rahoitusintressit ja alan vaikutusvaltaisen teollisuuden rooli tieteen rahoituksessa on näkyvä. Tutkimuksille on vaikea saada riippumatonta rahoitusta. Teollisuuden rahoittamissa hankkeissa nähdään harvemmin haittavaikutuksia kuin raporteissa, joiden rahoitustausta on riippumaton. Teollisuuden etu näkyy myös vallitsevissa turvanormeissa, lainsäädännössä. Turvanormit Suomessa ja monessa EU-maassa ovat väljät ja huomioivat ainoastaan niin sanotun akuutin lämpövaikutuksen, mutta eivät biologisia ja kumuloituvia vaikutuksia. Mikäli turvanormit olisivat riittävät, sammakonpoikasilla, tomaatintaimilla, krassinsiemenillä, mungopavuilla tai rotilla ei pitäisi tapahtua mitään biologisia reaktioita.

    Mielestäni ihmisenkään ei ole viisasta jäädä odottamaan lopullistatieteellistä varmuutta, vaan toimittava nykytiedon pohjalta varovaisuutta noudattaen.

    Miten voi vähentää altistustaan?

    • Käytä lankapuhelinta, tai Voip-puhelinta pääasiallisena puhelimena (myös valokuidun kautta saa lankapuhelimen).
    • Puhu matkapuhelimeen vain lyhyitä puheluita
    • Käytä handsfree-laitetta tai matkapuhelimen kaiutinominaisuutta
    • Suosi tekstiviestejä
    • Älä puhu heikossa kentässä, kuten hississä, autossa, junassa tai metrossa
    • Älä pidä kännykkää kehon lähellä, vaan esimerkiksi erillisessä laukussa
    • Suosi kiinteätä internet-yhteyttä (valokuitu, ADSL)
    • Sulje langaton nettiyhteys aina kun et käytä sitä.
    • Laita puhelin ja tabletit lentotilaan yöksi, tai kun et käytä niitä.
    • Turvaa uni – ei makuuhuoneeseen sähkölaitteita.
    • Mittauta kotisi ja työpaikkasi, jos mahdollista

    Erja Tamminen
    Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen

    Kirjoitus julkaistu Elävän Ravinnon Yhdistyksen (ERY) lehdessä (7/2014)

  • Uudet kotisivut julkaistu

    Sähköherkät ry:n uudet kotisivut julkaistiin tänään. Keräämme sivustolle tutkimustietoa ja päivitämme aiheeseen kuuluvia artikkeleita. Sivuston kautta voi myös liittyä yhdistyksemme jäseneksi.

    Sivuston on suunnitellut Mediaani.

  • Kansainvälinen tutkimus Italiasta 2014

    De Luca et al. (2014). Metabolic and Genetic Screening of Electromagnetic Hypersensitive Subjects as a Feasible Tool for Diagnostics and Intervention. Mediators of Inflammation, Volume 2014 (2014), Article ID 924184.

    Kansainvälinen tutkimusryhmä toteutti Italiassa kliinisen tutkimuksen sähköherkillä (De Luca et al. 2014). Tutkijat kertovat hypoteesinaan muun muassa, että ympäristöherkkyyksien taustalla saattaa olla elimistön heikentynyt kyky poistaa kehosta fyysis-kemiallisia stressitekijöitä.

    Tutkimus toteutettiin kolmen ryhmän avulla. Ensimmäisessä oli 153 italialaista sähköherkkää, joista suurimmalla osalla esiintyi myös kemikaaliherkkyys. Ryhmän ikäjakauma oli 16-75 vuotta. Toinen ryhmä koostui kemikaaliherkistä, joilla ei ollut sähköherkkyysoireita, ja kolmas oli terveiden kontrolliryhmä. Kaikki ryhmät olivat rakenteeltaan samankaltaisia. Tutkimukseen osallistuneet olivat kuusi viikkoa syömättä lääkkeitä tai lisäravinteita, ja tupakoivien osuudet kaikissa ryhmissä olivat samankaltaiset.

    Tutkittavilta otettiin laaja verenkuva, josta määritettiin muun muassa erilaisten entsyymien toimintaan liittyviä tekijöitä. Lisäksi tutkittiin veren punasolujen solukalvon fosfolipidien rasvahappokoostumusta ja tehtiin lääkeaineenvaihduntaan sekä tulehduksiin vaikuttavien geenien genotyyppianalyysi. Näistä tiedoista koostettiin tilastollinen analyysi, jonka tulosten pohjalta voitiin vetää johtopäätöksiä sähköherkkien ja kemikaaliherkkien terveyteen liittyvistä yhteneväisyyksistä ja eroista sekä verrata sähköherkkiä terveeseen kontrolliryhmään.

    Tutkimuksessa löytyi yhteneväisyyksiä kemikaali- ja sähköherkkien verenkuvista, ja (monimutkaiset) tulokset liittyivät muun muassa erilaisten entsyymien toimintaan sekä koentsyymi Q10:een ja e-vitamiiniin. Suurimmat erot sähkö- ja kemikaaliherkkien verenkuvissa liittyivät punasolujen katalaasientsyymiin, jonka aktiivisuus oli sähköherkillä hieman heikentynyt, mutta selvästi parempi kuin kemikaaliherkillä. Lisäksi vain sähköherkillä todettiin hapettuneen koentsyymi Q10:n ja koentsyymi Q10:n kokonaismäärän suhde tilastollisesti merkittäväksi, sillä heillä hapettunutta koentsyymi Q10:tä oli merkittävän paljon. Koentsyymi Q10 on tärkeä muun muassa ihon suojaamisessa ympäristön fyysisiä ja kemiallisia stressitekijöitä vastaan.

    Toinen merkittävä ero sähkö- ja kemikaaliherkkien välillä oli punasolujen solukalvon omega-6 ja omega-3 -suhde, joka osoittautui kemikaaliherkillä kohonneeksi omega-6:den osalta. Sen sijaan sähköherkkien tulokset olivat lähes yhteneväisiä kontrolliryhmän kanssa.

    Kolmas merkittävä tulos liittyi genotyyppianalyysiin. Siinä todettiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, ja tämä voi ennustaa sähköherkkyyden kehittymisen 9,7-kertaista riskiä terveeseen kontrolliryhmään verrattuna.

    Tutkijat kirjoittavat, että vaikka on liian aikaista sanoa mitään varmaa sähköherkkyyden diagnostiikasta, tämä tutkimus voi kuitenkin osaltaan valottaa ympäristöherkkyyksien monimutkaista rakennetta.

  • Kyselytutkimus Ruotsista

    Ruotsissa Västerbottenissa tehtyyn kyselytutkimukseen vastasi 3406 henkilöä. Vastaajista jopa 22% oli herkistynyt kemikaaleille, sairaille taloille, sähkömagneettisille kentille, tai olivat ääniherkkiä. Koska herkkyyksien päällekkäisyys oli tutkimuksen mukaan suuri, voidaan olettaa, että ympäristöherkkyyksien syntymekanismeilla saattaa myös olla samankaltaisuutta. Esimerkiksi sähköherkistä reagoi vain sähkölle 42%, sähkömagneettisten kenttien lisäksi myös kemikaaleille 33%, myös sairaille taloille 29%, ja kaikille kolmelle jopa 17%.

    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S143846391300117X

  • Tutkimusmenetelmiä

    Tutkimuksen kohde:

    Käsitteenä sähköherkkyyden olemus on vielä uusi ja laajasti kiistanalainen aihe lääketieteen piirissä. Emme kuitenkaan voi kieltää sitä, että kohtaamme enenevässä määrin potilaita, jotka saavat oireita kännyköiden, tukiasemamastojen, tietokoneiden ja kännyköiden läheisyydessä.

    Menetelmä:

    Testasimme ja hoidimme 22 sähköherkkää potilasta vakiomenetelmillä. Hius- ja virtsanäytteistä mitattiin välttämättömät hivenaineet (Mg, Se, Zn jne) ja raskasmetallit(Hg, Cd, Pb jne). Verestä mitattiin perinnölliset detox-entsyymit kuten Glutation S-transferaasit M1 ja T1 sekä N-Asetyltransferaasi. Verestä tutkittiin vielä MELISSA-testillä yliherkkyydet raskasmetalleille. EEG ja aivojen kartoitus suoritettiin perustasolla ja pitämällä kännykkää korvalla puhumatta. Verenpaine ja pulssi mitattiin 5 min välein automaattisella mittarilla. Koetut oireet merkittiin muistiin kyselyn perusteella.

    Tulokset:

    Hivenaineiden puutoksia  oli 81,8%:lla ja raskasmetallikuormituksia 85,4%:lla hiusanalyyseistä. EEG:n, EKG:n ja verenpaineen muutokset todistavat vaikutuksista kännykkäsäteilylle altistuksen aikana ja sen jälkeen.

    Johtopäätökset:

    Tämä tutkimus antaa todisteita siitä, että sähköherkillä potilailla on puutoksia välttämättömistä hivenaineista ja kuormitusta raskasmetalleista, geneettistä polymorfismia ja yliherkkyyttä raskasmetalleille. EEG/aivokartoitus osoittivat, että aivot reagoivat nopeasti paradoksaalisella tavalla ja verenkiertojärjestelmän mittaussuureet muuttuivat (pulssi, rytmi ja verenpaine) pitkittyen ajan suhteen. Kysely osoitti, että koetut oireet alkoivat altistuksen aikana ja jatkuivat altistuksen lopettamisen jälkeen.

    Kirjeenvaihto-osoite: Griesz-Brisson M.: 100 Harley Street, United Kingdom

    Objective:

    The entity of electrosensitivity is still a new and a widely controversial topic in medicine. However, we cannot deny that we are increasingly confronted by patients with a variety of symptoms in the presence of cellphone transmitter masts, computers, cellphones and the like.

    Method:

    22 electrosensitive patients were tested and treated in a standardised way. The results were audited. Hair and urine was tested for essential elements (Mg, Se, Zn etc) and toxic heavy metals (Hg, Cd, Pb, etc.), blood was tested for genetic detoxification enzymes (Glutathion S-Transferase M1 and T1 und N-Acethyltransferase), blood was tested in the MELISA Test for hypersensitivity to heavy metals, EEG and brain mapping was performed as a baseline and in the presence of a cellphone held to the ear (but not talking), blood pressure and pulse were measured every 5 minutes with an automated blood pressure machine. Subjective symptoms were recorded in a questionnaire.

    Results:

    There was a deficit in essential elements in 81.8% and an overload of toxic elements in 86.4% in the hair, genetic polymorphysm for GST T1 in 27.3%, GST M1 in 68.0%, GST T1 and M1 in 23% and NAT in 40.9%, hypersensitivity to heavy metals Ni59.1%, Au23.1%, Hg15.4%, Pd7.7%, Ag7.7%, Mo7.7%. There was evidence of EEG, ECG and blood pressure changes during and after exposure to electromagnetic fields induced by a mobile phone.

    Conclusion:

    The audit provided evidence that in electrosensitive patients there is a deficiency in essential elements and an overload in toxic
    elements, genetic polymorphysms and hypersensitivities against heavy metals. The EEG/brain mapping showed that the brain reacts promptly in a paradoxical way and the cardio-vascular parameter changes (heart rate and rhythm, and blood pressure) were protracted in time. The questionnaire showed that the subjective symptoms started during exposure and continued after exposure stop.

    Griesz-Brisson M
    Neuroepidemiology 2013 41:3-4 (275)

    http://www.karger.com/Article/Pdf/356326 (see page 275)

    Correspondence Address: Griesz-Brisson M.: 100 Harley Street, United Kingdom.

  • Radiotaajuisen säteilyn vaikutus nautojen aineenvaihduntaan ja käyttäytymiseen

    Monissa aiemmissa tieteellisissä tutkimuksissa on osoitettu, että myös eläimet reagoivat ionisoimattomalle sähkömagneettiselle säteilylle. Tässä julkaisussa tutkittiin nautoja. Radiotaajuisen säteilyn nähtiin vaikuttavan muun muassa entsyymiaineenvaihduntaan ja eläinten käyttäytymiseen. Vaikutukset olivat yksilöllisiä, jotkut yksilöt reagoivat enemmän kuin toiset.

    https://docs.google.com/viewer?url=http%3A%2F%2Fwww.biomedcentral.com%2Fcontent%2Fpdf%2F1746-6148-10-136.pdf

  • CERENAT-tutkimus matkapuhelimen käyttöön liittyvästä aivokasvainriskistä

    OEM-tiedelehti julkaisi CERENAT-ranskalaistutkimuksen, joka vahvistaa käsitystä matkapuhelimen käyttöön liittyvästä aivokasvainriskistä. Keskimäärin 15 tuntia (tai enemmän) kännykän käyttöä kuukaudessa, eli vähimmillään 30 minuuttia päivässä, kasvattaa pahanlaatuisen aivokasvaimen gliooman riskiä nelinkertaiseksi.

    Tutkimus käsitti 447 vuosina 2004 – 2006 aivokasvaimeen sairastunutta ja 892 kontrolliryhmään kuuluvaa tervettä henkilöä 16 ikävuodesta alkaen. Pahanlaatuiseen glioomaan sairastuneet olivat käyttäneet matkapuhelinta terveitä verrokkeja enemmän. Riskien osalta nähtiin selvä annosvaste-suhde: Lisääntyneen matkapuhelimen käytön todettiin vastaavasti kasvattavan aivokasvainriskiä.

    http://oem.bmj.com/content/early/2014/05/09/oemed-2013-101754

  • Kännykkäsäteilyn vaikutus siittiöihin

    Brittiläisen Exesterin yliopiston tutkimusryhmä havaitsi, että taskussa olevalla kännykällä voi olla merkittävä vaikutus sperman laatuun. Tutkijoiden mukaan kännykkä voi altistaa miehen siittiöt sähkömagneettiselle säteilylle, joka voi heikentää mahdollisuutta saada jälkikasvua.

    Brittitutkijat havaitsivat, että kännykkäsäteily heikensi sperman laatua ja siittiöiden liikkuvuutta 8 prosentilla.

    Tämä meta-analyysi koostuu kymmenestä julkaistusta tutkimuksesta, joihin osallistui kaiken kaikkiaan noin 1 500 miestä.

    http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0160412014001354

  • Kotivinkki-lehdessä asiaa sähköherkkyydestä

    Kotivinkin 7.5.2014 ilmestyneessä numerossa julkaistiin artikkeli, jossa helsinkiläinen opettajaopiskelija Meri-Tuuli Boberg kertoo sähköherkkyydestään.

    (more…)

  • Sähköherkkyys on kasvava ympäristösairaus

    Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio on huolestunut ympäristöyliherkkyyksien, kuten sähköherkkyys ja kemikaaliherkkyys, kasvusta viime vuosina. Hän pohti myös Suomen Lääkärilehden artikkelissa “Sähköä ilmassa – ja aivoissa”, olemmeko suhtautuneet liian sinisilmäisesti sähkömagneettisten kenttien vaikutuksiin. Mielestäni olemme ja pääjohtaja Vainion puheenvuoro on sikälikin tärkeä, että ympäristöyliherkkyydet syrjäyttävät työelämästä vuosittain ehkä satoja korkeasti koulutettuja ihmisiä. On mielenkiintoista, että joukossa on paljon myös IT-alan osaajia.

    Sähköherkälle haasteita aiheuttavat ympäristön yhä lisääntyvät langattomat tietoverkot. Monilla työpaikoilla ja kodeissa hylätään lankapuhelimet ja siirrytään matkapuhelimiin. Altistuminen sähkömagneettisille kentille kasvaa – monilla kännykkä alkaa kuumottaa korvaa.

    Meneillään olevan COSMOS-tutkimuksen perusteella 10 000 vastanneesta 50% ilmoittaa kokevansa lämmön tunnetta korvalla, 10% päänsärkyä, 8% huimausta, 31% käsien puutumista, 26% lämmön tunnetta kasvoilla ja 16 % tinnitusta kännykän käytön yhteydessä. Matkapuhelinteknologian, kännykän ja tukiasemien lisäksi langaton kotipuhelin, monet kodin sähkölaitteet, TV, tietokone, loisteputket- ja energiansäästölamput, voimajohdot tai muuntamot laukaisevat oireet. Valaisimissa käytetyt himmentimet, muuttajat ja energiasäästölamput tuottavat sähköverkkoon häiriöpiikkejä eli transientteja, jotka sähköherkät kokevat erityisen ongelmallisiksi.

    Herkkyyttä on eriasteista. Joillakin oireet pysyvät hallinnassa ja työkyky säilyy. Toisilla tilanne vaihtelee – altistuksen myötä herkkyys kasvaa, mutta tasaantuu, kun sähkömagneettisia kenttiä tuottavia lähteitä vältetään. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä jotkut herkistyvät pysyvämmin, syrjäytyvät ja menettävät työkykynsä.

    Oireiden kirjo on laaja ja reaktiot ovat yksilöllisiä:

    • Ihon polttelua ja pistelyä
    • Tinnitusta
    • Sydämen rytmihäiriöitä
    • Hengenahdistusta
    • Lihas- ja nivelkipuja
    • Masennusta
    • Neurologisia oireita kuten päänsärkyä, huimausta, koordinaatiovaikeuksia, unettomuutta, lähimuistin ja kognitiivisten toimintojen häiriöitä.

    En malta olla pohtimatta, kuinka moni työelämästä syrjäytynyt masennusdiagnoosin saanut nuori itse asiassa onkin sähköherkkä? Eivätkö juuri nuoret ole uuden teknologian suurkuluttajia? Lapset ja nuoret ovat monessa suhteessa aikuisia herkempiä.

    Ihminen on sähkömagneettinen olento ja monet kehon toiminnoista ovat sähkömagneettisesti säädeltyjä. Heikot sähköimpulssit risteilevät kehossamme ja ohjaavat elimistön toimintoja. Solujen elinehto on solukalvon sähköisen potentiaalieron ylläpitäminen. Sydän ja aivot toimivat kuin pientaajuuslähettimet. Niiden toimintaa voi seurata koko elimistön alueella ja pienen matkan päästä. Sydämen, aivojen ja lihasten sähköistä toimintaa voidaan rekisteröidä (EKG, EEG, EMG). Unestakin tiedetään, että syvyyden eri vaiheissa aivojen sähkömagneettiset pulssit vaihtelevat.

    Ihminen on viimeisen 20 vuoden aikana luonut ympärilleen mittavan keinotekoisen sähköympäristön, eikä sen vaikutuksia ei ole ennalta tutkittu. Elimistöllämme ei myöskään ole ollut aikaa sopeutua uuteen ympäristötekijään, toisin kuin luonnon sähkömagneettisten kenttien kohdalla on ehtinyt tapahtua. Esimerkiksi UV-säteily jää ihon pinnalle, kun taas kännykkäsäteily absorboituu syvemmälle kehoon. Ihmisen elimistö kykenee verenkierron kautta kuljettamaan UV-säteilyn aiheuttaman kudoksen ylimääräisen lämpenemisen pois, mutta keholla ei välttämättä ole keinoja eliminoida langattomien verkkojen vaikutuksia.

    Elinympäristössämme on lisäksi kemikaaleja, raskasmetalleja ja sairaita taloja kosteusvaurioineen , jotka horjuttavat herkän kehon tasapainoa. Kyselytutkimusten mukaan monen sähköherkän taustalta löytyy homeelle, kemikaaleille ja raskasmetalleille altistumista. Kaikkia yhteisvaikutuksia ei ole tutkittu. Ruotsalaisprofessori Lennart Hardell on tosin pilottitutkimuksessaan löytänyt sähköherkkien verestä enemmän haitallisia ympäristökemikaaleja kuin terveiksi itsensä kokevilta.

    Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski on esittänyt, että väestötasolla saattaa olla muita herkempi ryhmä, joka reagoi sähkömagneettisille kentille. Näin on havaittu esimerkiksi allergioiden kohdalla. Leszczynskin väittämää tukee muun muassa Wollongongin yliopistossa professori Rodney Croftin tekemä EEG-tutkimus, jossa selvitettiin kännykkäsäteilyn vaikutusta unen laatuun. Croft havaitsi, että henkilöillä, jotka olivat jo aiemmassakin EEG-tutkimuksessa reagoineet, ilmeni selkeämmin EEG-aktiviteetin lisääntymistä kuin muilla. Croftin mukaan tämä tutkimustulos viittaa siihen, että olisi olemassa herkempi alaryhmä.

    Myös Tukholman yliopistossa tutkijana toiminut Igor Belyaev vertasi lymfosyyttikokeissaan sähköherkiksi itsensä kokevien ja terveiden koehenkilöiden soluja ja havaitsi sähköherkkien reaktiot voimakkaammiksi ja pitkäkestoisemmiksi kuin verrokkien.

    Sähköherkät eivät ole kaikissa provokaatiotesteissä onnistuneet tunnistamaan, onko laite päällä vai pois kytkettynä. Testeihin on kuitenkin kohdistunut kritiikkiä, koska niissä on osoitettu olevan metodologisia puutteita: Altistussignaalit ovat toistuneet liian tiheään tahtiin, koetilassa on ollut taustasäteilyä ja biologisesti vaikuttavat purskeet (1-100 Hz) puuttuvat, vaikka näillä taajuuksilla on solututkimuksissa nähty vaikutuksia.

    Amerikkalainen Andrew Marino on kuitenkin kehittänyt ärsyke-vaste-testin, jossa tuloksia on analysoitu epälineaarisin menetelmin. Marino on todennut sähköherkkien reagoivan sekä korkeille että matalille taajuuksille ja erityisesti sähkömagneettisen kenttätyypin (digitaalinen, analoginen, lume) muutoksille.

    On mielenkiintoista, että meillä on olemassa tieteellisiä todisteita siitäkin, että sähkömagneettiset kentät vaikuttavat meihin kaikkiin. Terveillä, ei-sähköherkiksi itsensä kokevilla on todettu vaikutuksia aivojen glukoosiaineenvaihduntaan, ihon stressiproteiinireaktioita, unihäiriöitä, EEG-muutoksia, tinnitusta, matkapuhelinsäteilyn aiheuttamia allergisia reaktioita, käyttäytymishäiriöitä sekä kännykän pitkäaikaiskäytöstä mahdollisesti aiheutuva aivokasvainriski.

    Maailman terveysjärjestö WHO:n syöväntutkimuslaitos IARC (International Agency for Research on Cancer) luokitteli keväällä 2011 radiotaajuiset verkot taajuudella 30 kHz-300 Ghz “mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle”, samaan luokkaan (2B) kuten monet ympäristömyrkyt – esimerkkeinä DDT ja pakokaasut. Mikäli radiotaajuiset verkot voivat olla mahdollisesti syöpävaarallisia, eivätkö monet muutkin niiden aiheuttamat sairaudet ole mahdollisia- ­kuten sähköherkkyys?

    Eri maissa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan noin 3 – 10 % väestöstä kokee sähköherkkyysoireita. Euroopassa yli 35 miljoonaa ihmistä reagoi sähkömagneettisille kentille. Itävaltalainen lääkäri Gerd Oberfeld on tilastoja ekstrapoloimalla arvioinut, että vuoteen 2017 mennessä jopa 50% väestöstä olisi sähköherkkiä. Ellemme nyt puutu ennalta ehkäisevästi asiaan, edessä voi olla suuri kansanterveydellinen ja -taloudellinen ongelma. Vaikutukset näkyvät koko yhteiskunnan tasolla.

    Jo 1950-60 -luvuilla Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa, Tsekkoslovakiassa ja Kiinassa havaittiin sähköherkkyysoireita työperäisessä sähkömagneettisessa altistuksessa. Aikakautensa tunnetuimpia asiantuntijoita olivat amerikkalainen Zorach L Glaser, venäläinen Zinaida Gordon ja tsekkoslovakialainen Karel Marha. Sähköherkkien oireita kutsuttiin tuolloin nimellä mikroaaltosyndrooma tai radioaaltosyndrooma.

    Venäjällä on pitkä biologisten vaikutusten tutkimusperinne. Tutkimustulokset on huomioitu myös ionisoimattoman sähkömagneettisen säteilyn turvanormeissa. Esimerkiksi nykyisin käytössä olevalle digitaaliselle säteilylle (=kännykät, wlan) on esitetty tiukempia turvanormeja, koska pulssattu teknologia on todettu solutasolla analogista vaikuttavammaksi.

    Suomessa noudatetaan ICNIRPin (International Commission on Non-Radiation Protection) raja-arvoja, jotka eivät huomioi biologisia vaikutuksia tai sähkömagneettisen säteilyn kumuloitumista kehoon. ICNIRPin standardi on vuodelta 1998 ja muun muassa nojaa käsitykseen, etteivät kännykät voi aiheuttaa syöpää, mikä on ristiriidassa myös edellä mainitun IARC:n monografian, kultaisen standardin kanssa.

    Viime aikoina monet organisaatiot ovat vaatineet varovaisuusperiaatteen noudattamista: The BioInitiative Working Group, ICEMS, Euroopan neuvosto, Euroopan Ympäristövirasto ja Itävallan Lääkäriliitto. USA:ssa FCC, Suomen Viestintävirastoa vastaava asiantuntijaelin, on suositellut ionisoimattoman säteilyn turvanormien ajanmukaistamista. Monissa maissa asioihin suhtaudutaan vakavammin kuin meillä Suomessa. Intiassa tiukennetaan turvanormeja ja säteilytasoja madalletaan nykyisestä kymmenenteen osaan 1.9. alkaen, jolloin myös kännyköihin on tulossa varoitustarra niiden säteilytasoista. Intiassa siis ennalta ehkäistään sähköherkkyyttä.

    Mitä sitten yksilötasolla voi tehdä, jos herkistyy ja alkaa oireilla?

    Itävallan Lääkäriliitto (Austrian Medical Association) julkaisi 3.3.2012 kannanoton sähköherkkien potilaiden kohtaamisesta terveydenhuollossa. Artikkeli sisältää ohjeita terveydenhuoltohenkilökunnalle – muun muassa laajan joukon laboratoriokokeita. Lääkäriliiton mielestä potilaan altistukseen sähkömagneettisille kentille on syytä kiinnittää huomiota ja mitata tasoja sekä antaa suosituksia altistuksen vähentämiseksi.

    Itävallan Lääkäriliiton mielestä potilaita tulee jatkuvasti lisää, mikä on huolestuttavaa. Sähköherkkyys pitäisi kohdata tasavertaisena muiden ympäristöyliherkkyyksien, kuten kemikaaliyliherkkyys tai krooninen väsymysoireyhtymä, kanssa. Viranomaisten tulisi Ruotsin mallin mukaan luokitella sähköherkkyys toimintarajoitteeksi kuten Ruotsissa. Australiassa herkistynyt lääkäri on saanut korvausta altistuttuaan sähkömagneettisille kentille.

    Suomessa Lääkärilehden artikkelissa “Potilaat ilman tautia” professori Matti Hannuksela kehottaa välttämään altisteita, kun muuta hoitoa ei tunneta. Toisaalta, samassa artikkelissa psykiatrian erikoislääkäri Jyrki Korteila viittaa edelleen kongnitiivisen terapian mahdollisuuteen, mikä on kuin ote vanhasta historian kirjasta.

    Moni kokee saavansa apua myös kevyestä liikunnasta ja ulkoilusta. Terveydestä on hyvä huolehtia kaikin tavoin ja hakea myös vertaistukea.

    Herkistyneen kannattaa turvata mahdollisimman säteilyvapaa ympäristö. Sähkömagneettisille kentille ei ole olemassa siedätyshoitoa kuten allergioille.

    Annan muutaman ohjeen:

    • Asuinympäristössä ei pidä olla suurjännitelinjoja, muuntamoa, digi-TV-mastoa, taikka voimakkaasti säteilevää matkapuhelinlinkkiä
    • Mikäli kotona tai työpaikalla on langaton netti, vaihda se kaapeloituun ja varmista koneen asetuksista, ettei langaton ominaisuus jää laitteistoon päälle
    • Säilytä lankapuhelin kotona ja työssä (jos mahdollista)
    • Käytä kännykkää säästeliäästi ja vain handsfree-laitteen tai kaiuttimen kautta. Älä pidä puhelinta lähellä kehoa. Älypuhelimessa on enemmän sähkömagneettisia kenttiä tuottavia toimintoja kuin peruskännykässä, esimerkiksi Wlan- ja tukiasematoiminto. Kytke ne pois päältä puhelimen asetuksista
    • Sulje kaikki kodin laitteet yöksi

    Erja Tamminen
    Suomen tietokirjailijat ry:n jäsen